Alla olevien metsojen sukupuolijakaumasta voi päätellä pari asiaa: Ukkometsot seisonnalta juoksevina ovat huomattavasti vaikeampia seisovalle koiralle kuin koppelot. Varovaisella seisojalla, joka ei röyhkeästi piikkaa lintuja, ei tahdo saada ukkometsoa millään reppuun. Metsojen perässä on kyllä koiran kanssa juostu useasti - välillä pari sataakin metriä, jonka jälkeen mehto nousee kuusentarrin takaa siivilleen.
	Jänis, koppelo ja pari pyytä.
	Haavakkokoppelon nouto. Tämä koppelo sai 3,5mm haulit selkäänsä 35 metrin matkalta. Se aloitti heti liitämisen, jolloin tiesin toisen laukauksen osuneen. Kuulin koppelon osuvan puuhun 150 metrin päässä. Odotin hetken ja laitoin koira noutoon.
	Koppelodublee. Tämmöistä ei kyllä pitäisi tehdä. Itse asiassa luulin ampuneeni teeridubleen, ennenkuin hain ensimmäisen linnun. Toisen haavakoksi jääneen nouti koira, ja putosi tullessa syvään suo-ojaan, koska se ei nähnyt koppelon siiven takia eteensä. Nostin pää veden alla olevan ja takajaloilla ilmaan sätkivän koiran ojasta ylös, kun se ei halunnut päästää irti vielä elävästä linnusta.
	Koppelo ilta-auringossa
	Laitoin koiran myötätuulihakuun suolla. Koira juoksi suoraan alatuuleen, koukkasi takaisin päin ja hävisi 250 metrin päähän pieneen rämemännikköön. Odottelin aikani, lähdin etsimään koiraa ja löysin sen seisomasta minua vasten 20 metrin päästä. Lintuja ei välissämme näkynyt, mutta annoin kuitenkin avanssikäskyn. Koppelo nousi lentoon pienen pienestä painaumasta välistämme.

Takaisin