Ei vaiskaan, kanakoiralla metsästys ja koulutus pitää olla hauskaa.
Taustaa
SEK:n kotisivuille pyydettiin lisämateriaalia. Koska työn puolesta jouduin harjoittelemaan selainpohjaista koodaamista, ajattelin tehdä sen tekemällä pienen kuvaesittelyn omista metsästyskuvista. Kirjoitin samalla pari riviä kuvien selitteeksi.
Lisäksi kirjoitin lyhyen kanakoirailijan etiikka ja moraali -alustuksen. Alkuinnostuksen jälkeen harrastuksissa nimittäin päätyy sille tasolle, jolloin alkaa miettiä - "onko tässä mitään järkeä". Ja jos on, niin mikä tässä niin kiinnostaa ja mitä sääntöjä harrastukseen liittyy. Olen harrastanut lohen kalastusta 18 vuotta ja monta kertaa joen rannassa itsekseni sateessa istuskellessa pohtinut, miksi kannattaa vuodesta toiseen matkustaa tuhansia kilometrejä muutaman limaisen fisun perässä. Kalastuksessa hienointa on kalan otti, joka vastaa jännityksessä koiralle annettavan avanssikäskyn jälkeistä hetkeä. Erona lohestuksessa ja metsästyksessä on se, että kalastaessa et koskaan tiedä minkä kokoinen vonkale sinulla on seuraavana siiman päässä. Suurta kalaa kannattaa aina yrittää, vaikka sitä ei koskaan tunnu saavan rannalle asti. Metsästyksessä tiedät tarkalleen, minkä kokoinen sinisorsa on tai paljonko fasaanikana painaa. Pomppulintujen ampumisessa ainoa jännitys on osuuko lintuun vai ei. Saman voi saavuttaa kiekkoradalla. Parhaan jännityksen metsästyksessä saavuttaa nauttimalla koiran työskentelystä lintutilanteessa - ei painavan repun kannosta. Linnun tiputuksella palkitaan koira, ei isäntää. Tottakai myös linnun ampumisesta nauttii, sillä mikä voittaa omenasiiderissä haudutetun sinikon tai riekon portviinikastikkeessa. Kanakoiraharrastuksessa siis kiinnostaa yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä sekä kuudes aisti eli koiran vainu, jonka ohjaaja koiran avulla saa. Lukemalla tarkkaan koiraa pääse itse osalliseksi näkymättömiin metsän tapahtumiin. Metsä alkaa elää aivan uudessa valossa koiran kanssa kuljettaessa. Ilman koiraa metsään menemisessä ei pian tunnu olevan mitään järkeä.
Kanakoirametsästyksen etiikka
Pomppulintuja ei ammuta. Piste. Tällä pilaa koiran ja sitä paitsi - miksi ostaa seisoja, jos sitä ei käytä. Osta mieluummin karkottava koira.
Maahan ei lintuja ammuta. Ainoa tilanne, missä tämän säännön rikkomisessa tulee henk.kohtaisesti kiusaus on talvisessa riekostuksessa, kun linnut ovat pirun arkoja ja hyviä tilanteita saattaa olla parin päivän välein.
Riistan ampumisen lisäksi pitäisi muistaa myös riistanhoito. Riistanhoito unohtuu, kun metsästyksestä on tullut päivämetsästystä kaupungistumisen myötä. Koira koulutetaan kotinurkilla. Metsällä ja koiraa kouluttamassa käydään päiväsiltään, jonka jälkeen ajetaan kiireesti illaksi kotiin. Harva käy metsästysajan ulkopuolella asettamassa minkkirautoja sorsalahdille tai supiloukkuja metsänreunoille saati jahtaamassa talvella näätiä.
Kanakoirametsästäjän moraali
Käyttäytyminen maksullisilla alueilla. Fasaanitiloilla maksetaan jokaisesta ammutusta fasaanista. Ampumalla 5 fasaania per kerta ja maksamalla yhdestä pudotuksesta ei fasaanitilan tulevaisuus ole kovin pitkä. Tällaista toimintaa kutsutaan itsekkääksi tai lyhytnäköiseksi toiminnaksi. Metsähallituksen mailla käyttäytymisessä sama asia. Ensin metsästetään koirilla ja kun koirat eivät jaksa, kuljetaan ketjussa.
Kerhon koulutusmailla kulkemisessa kannattaa muistaa se, että kerran alas ammutulta linnulta ei saa enää tilanteita. Jos taas säästää linnun ilmaan ampumalla, saattaa saman linnun löytää läheltä samaa paikkaa seuraavalla kerralla. Itse asiassa tiputukset koulutusmailla tulisi sallia vain nuorille koirille ja vanhemmille vain erityistapauksissa.
Melkein kaikkia näitä sääntöjä olen rikkonut - ja koko ajan yritän olla rikkomatta.
Hei, nyt loppuu valitus. Olen koonnut tähän muutamia metsästykseen liittyviä kuvia ja yrittänyt löytää mahdollisimman monta riistatilannekuvaa. Tavallisella tonnin-kameralla ei vaan tahdo saada kunnon kuvaa avanssista tai linnun siivityksestä.
Hyvä koira, vaimo, haulikko. Voiko elämältä muuta toivoa?
Jussi Kortelainen