Lapin syysriekostusta

Siellä kaukana maalikylistä

Tästä kuvasta tulee münsterin perusluonteena oleva vilkkaus melko hyvin ilmi. Se vaikeuttaa varsinkin nuoren koiran koulutusta huomattavasti. Olen yrittänyt huomauttaa asiasta eka kertalaisille münsterinottajille, mutta eihän ne usko, "kun se on niin lutusen näkönen". Sitten kun lutunen yhtäkkiä herää riistalle ja muuttuu omapäiseksi, niin siinä ei enää naksuttimat auta. Toisaalta osa karkkareista on turhan kovia ja osa lkss:sta pissii alleen silmiin katsoessa, joten omia ongelmia on kaikilla roduilla.

 

Räntäsade

Tämmöstä syysriekostus on huonoimmillaan. Kulkemista koko päivän kovassa räntäsateessa toisten jälkiä tyhjää maastoa. Vuoden 2001 syyskuun loppu olikin yllättävän kylmä Pohjois-Lapissa(yöllä -8C). Itsellä tuli yöllä teltassa untuvapussissa jopa hiki, mutta koiria hieman säälitti, sillä ne menettävät turhaan energiaa itsensä lämmittämiseen.

Täydellinen maasto

Ja tämmöistä se on parhaillaan. Paljon riekkoja, tasainen tuuli ja erittäin avara maasto, jossa laajahakuisen koiran kelpaa päästellä. Jukka oli juuri kutsunut kksn Katan luokseen, vaihdoimme hakevaa koiraa ja päästin Nellin hakuun. Koira juoksi 20 metriä jääden seisomaan keskelle ei mitään. Katsoimme Jukan kanssa toisiamme silmiin ja kysyin, että: "Onko ensimmäinen tyhjä seisonta?". Jukka käski kuitenkin luottamaan koiraan ja latasimme aseet. Avanssikäskyn jälkeen nousi kolme riekkoa kuvassa koiran takana olevasta puskasta.

 

ENSIAPUTARVIKKEET AINA MUKAAN !

 

Vielä pari kilometriä kämpälle

Metsästyskaveria ei jätetä!
Syksyllä 1999 metsästimme pmsn Nummituvan Adeliinan eli Roosan ja sen pentujen kanssa tunturissa. Roosa esitti heti aloituspäivän aamuna parastaan ja menimme sen seisonnoille vähän väliä. Roosa seisoi taas pienen kivikon vieressä ja Tapsa antoi etenemiskäskyn. Roosa avanseeraa tavalleen tyypillisesti erittäin nopeasti ja juoksi kivikkoon nostaen yksittäisen riekon ilmaan. Samalla koira ulahtaa ja palaa nikuttaen takaisin isäntänsä luo. Roosa on juossut erittäin teräväreunaiseen kivikkoon, takajalka on 7 sentin matkalta auki luuhun asti ja laskimo on poikki. Laitamme koiran kyljelleen maahan, nostamme jalan ylös, puhdistamme haavan desifiointiainella ja laitamme siihen tiukan siteen. Rauhoittelemme koiraa, annamme sille antibioottitabletin ja odottelemme puoli tuntia, kunnes pahin veren vuoto on ohi.

 

Muistitko tuoda lisää kaljaa Karigasniemestä?  Tapsa:muistin. Alamme kantaa Roosaa ja tavaroita vuoron perää 4 kilometrin päässä olevalle kämpälle. Soitan NMT450:llä vesitason apuun ja Tapsa lähtee ensin 20km lentokoneella autolle ja sillä 170km eläinlääkäriin Karigasniemeen - valitettavasti Tapsa lopetti Roosan vakuutukset kesällä. Eläinlääkäri: "Olipa koiralla tuuria, ettei kuollut verenvuotoon. Iso valtimo on esillä haavassa, mutta onneksi on jäänyt ehjäksi". Tapsa tulee illalla takaisin eräkämpälle koiran kanssa, jonka haava paranee erittäin nopeasti hyvän ensiavun takia.

Takaisin


[Pääsivu|Toiminta|Kalenteri|Kuvagalleria|Toimihenkilöt|SEK 20 vuotta|Palkitut|Liity Jäseneksi|Ilmoitukset|Linkkisivu]


2001-2002 © TT Lipponen