SEKin mestaruusseisojakisat

- 25v. juhlan saalista

Riekko räpistää lentää päkättäen avanssista vasten tunturin rinnettä. Nostan haulikon ja otan kiroilijan jyvälle. Juuri kun saan linnun svingillä kiinni, muuttuu riekon olemus oudoksi. Ensin sille kasvaa parta ja nokan päälle ilmestyvät silmälasit, lopulta silhuetti muotoutuu puhelinta räplääväksi savolaiseksi mulipääjullikaksi. Meinaan ampua hätävarjelun vuoksi moisen staalon ja polkea jänkään. Mutta Väisäsen Tommihan se siinä yrittää sängynlaidallaan sammuttaa riekon äänellä herätystään huutavaa puhelinta. Loppuuhan se päkätys viimein. Menetetty tilanne harmittaa ennen kuin muistan että tässähän ollaan herätty riekon säestyksellä metsästyspäivään.

Kaitsun kanssa turisimme illalla SEKin mestaruuskisojen läpivientiä. Metästellähän se mieli teki. Koiria linnuille ja lintuja kenttään. Samaa yritimme toitottaa sitten tuomaripuhuttelussa. Nuoria, innokkaita, työtä vieroksumattomia koiria ja kokeneempia linnulle pyrkiviä mettäkoiria oli tarkoitus porukasta löytää. Ja mieluusti semmosia ohjaajia, jotka antaisivat sen koiran hoidella homman ja pienellä sievällä vinkkailulla viestittäisivät omia toiveitaan sessulleen.

Maastoon päästiin, vaikka viimeiset heräilivät vasta kun ensimmäiset jo starttailivat autojaan. Kertoilen tässä ensin hieman omasta karsintaryhmästäni, nakkaan väliin Kaitsun tekstin hänen ryhmästään ja ruodin sitten päätuomari Kaitsun käskystä yhteisen mietintämme perusteella finaalin tapahtumat.

 

 

 


- 25v. juhlan hilpeyttä

Ensimmäisenä ryhmästäni starttasi Erkki Käsnänen ja nuorten luokan ikäinen lyhytkarvainen saksanseisojanarttu Takapellon Muusa. Tuli mieleen se aamuinen riekkouni. Muusa pisteli pitkin poikin peltoa justiinsa semmosta nuoren koiran innokasta, mutta jo riistalle herännyttä hakua, jota ainakin meikäläinen kaikista mieluiten kattelee. Edellisen illan SEKin 25-vuotisjuhlat ei Erkin jaloissa painaneet vaan melkein koiransa tahtia kirmasi mies jo pellon toiseen laitaan. Oli siinä tuomarilla ja ampujalla perässä pysyminen vaikka muka nuorempia ja vetreempiä jonkun mielestä ollaan. Valkopohjainen Muusa loikkasi metsän puolelle ja Erkkikin joutui kuikkimaan että missä se siellä lumisessa pusikossa viilettää. Muusa teki lenkin ja kymmenisen metriä ennen meitä jäsähti kiinteään seisontaan. Erkki lataili jo haulikkoaan, niinkun kunnon mehtämies, joten homma oli selvä. Ei kun nostolupa ilmoille. Ja lupa se Muusalle olikin. Kärppänä oli Muusa kantokasan viereisen kuusen alla ja sieltähän se kana taipaleelle potkaisi. Pikkasen piti muistuttaa ampujaa että ampuakin tämmösissä kohdin pitäis. Muusa oli paikallaan Erkin käskemänä kuusen alla, ja kun Erkki sen sieltä sitten luokseen kutsui, niin silläpä olikin tuomisia mukana. Kukonrääpäle kiikutettiin isännälle ja luovutettiin reippaalla sylkäisyllä kumikengille. Erkki siitä vähän motkotti Muusalle. Oli kyllä vähän aihettakin. Muusa jatkoon sen suurempia kakistelematta.


- 25v. juhlan tunnelmaa

Toisena hakuvuorossa oli kokeneempi konkari, AVO-luokan kahdeksatta vuotta käyvä lyhytkarvanarttu Nadja Vom Hinschenhof ja Jukka Tiainen. Jukka päästi Nadjan hakuun ja Nadjahan haki. Kokenut koira veteli mukavia luovia metsän puolelle välillä toviksi kadoten. Odoteltiinkin tovi, mutta sieltä se aina tuli minne se menikin, että hukassa se ei ollut. Nadjan palatessa viiden minuutin haun jälkeen yhdeltä tällaiselta luoviltaan, kuului sitten epämääräinen ääni, jonka paljastui fasaanin kuolinkiljaisuksi. Nadja kiikutti linnun ylpeenä isännälleen. “Saishan näitä”, oli koiralla ilme. Noh, Nadja uudelleen hakemaan ja juuri kun ehdin Jukalle sanoa, ettei oksalle hypänneestä närhestä tule virhepisteitä, niin Nadjapa löysikin jotain, mistä tuli vähän punastakin viivaa. Kana lähti rääpeltämään ruokinta-automaatin kupeesta ja vaikka kuinka hakkasi siipiään, niin ei vaan ilma niihin tarttunut. Peltoa mentiin peräkanaa vauhdilla. Välillä näytti että Nadja oikein työntää kuonollaan vauhtia linnulle, että lennätkös perhana. Elinkelvottomaksi arvioimansa yksilön Nadja kuitenkin nappasi muutaman kymmenen metrin ajamisen jälkeen kiinni ja taas tuli riistaa reppuun. Jukalla oli komia hattu, jota hän tyylikkäästi nosti. Erityismaininta ohjaajalle hillitystä käyttäytymisestä edellä mainituissa tilanteissa.


- 25v. juhlaväkeä

Kolmas koiruus oli karkeempaa narttusorttia. Mehtuuttajan Pessi ja Kortelaisen Jussi pistettiin hommiin. Alkupyörähtelyjen jälkeen alkoi matka Pessille maistumaan. Välillä näytti, että niinköhän tuo hengissä selviää jos tuosta vauhdista lintuun törmää. Se on kova kopsaus kun vajaa kolmekymmentä kiloa viittäkymppiä liikkuvaa lihaa muksahtaa fasaaninkin kokoiseen lintuun. Ainakin taju lähtee. Pessi perkailee pellon toisen reunaan ja ohjaajan pikkuisen usuttamana siirtyy sitten tiheään kuusikkoon. Mäiske ja ryske käy tovin ja sitten kuuluukin siipien viuhuntaa. Pessi perhana tulee sitten myöhemmin rikospaikalta ja törmäykseksihän se tuomarin mielessä hetimmiten muuttuu. Mutta Pessin liikkeestä ja tekemisestä jää sen verran kuitenkin hampaankoloon, että sitä palaa pitää mutustella vielä uudelleenkin.


- Mestariseisoja 2006 om. Jussi Kortelainen

Neljäntenä taipaleelle ponkaisi Pirskasen Pekka ja AVO-luokan karkkariuroo Suivakon Vertti. Laajasti huiskaa Vertti menemään, välillä ohjaajakin manaa että mihinhän se meni. Mutta eipä se Vertti hukassa ole, sieltä tulee minne menikin ja tekee niin kuin kanakoiran pitääkin. Pessin pölläyttämä tietokana on ehtinyt vähän aikaa lymytä koivikossa ja sieltähän se Vertin kirsuun sitten hyvälle haisee. Vertti napauttaa seisonnan ja tuomarillakin alkaa taas veri kiertää, että tässähän päästään pian puottamaan. Mutta eipä keretä kuin ojan yli nippa nappa, niin Vertti tekee oman ratkaisunsa. Räväkkä omatoiminen avanssi, kana ilmaan ja Vertti ilkeästi vielä sitä saatteleekin. Ei hyvältä nyt näytä. Annan Vertille lisäaikaa ja toivon, että se nyt napsauttaisi hyvän riistatyön niin saisi sitten vielä päivän päätteeksi toisen erän ittelleen. Vertti loikkii jo hetken päästä toiselle puolelle peltoa koivikkoon. Pikkasen siinä jo ohjaajakin tuskastuu kun koira ei ihan jokaista komentoa ota itteensä. Koivikosta kuuluu kotkotusta ja sitten näkyy jo iloisesti kiitävä Vertti kukko suussa. Lintu vielä putoaa matkalla pari kertaa, mutta isännälle asti se kuitenkin tulee. Valitettavati Vertin kisat päättyivät siihen, vaikka koirassa selvästi on potentiaalia.


- Nuoriseisoja 2006 om. Taisto Huttunen

 

- Pekka Kilpimaa luovuttamassa SSK standardia

Viitosena vuorossa oli VOI-luokan koira, karkeakarvainen uros Mehtuuttajan Rölli ja ohjaajana toinen rölli eli Lipposen Jukka. Röllistä näki heti että se tietää tarkalleen mitä täällä touhutaan. Hakea viuhtoi omatoimisesti, mutta piti kuitenkin hyvin ja säännöllisesti yhteyden ohjaajaan. Semmosta hakua, niin kuin voittajaluokan koiran pitääkin. Meno semmosta mukavaa kestävää aisahölkkää, ei mitään tajutonta reutomista. Kun sitten Röllin eräs luovi venyikin pitkäksi, oli ohjaaja heti ajantasalla. Linnullahan se koira on. Jukka piippasi kevyesti pilliin ja jopahan rapsoi koivikossa Röllin askel kun se varovasti tuli kertomaan isännälleen, että apuja olis tarvis jos tuo meinataan saada. Koira seista napotti männikössä, mutta tällä kertaa fasaani ei sitten ollutkaan niin kesyllä päällä kuin aikaisemmat. Kukko pomppasi ja Jukka pommitti. Tiedostus saatiin, riistatyö tehtiin ja nauratti, vaikkei etenemistä ja noutoa saatukaan. Niitä piti siis vielä testata. Mutta hyvältä näytti!

Viimeisenä ladulle päästettiin avoimenluokan lyhytkarvainen narttu Alajoen Basker, jota ohjasti Hannele Virnes. Hannele oli ensimmäistä kertaa kilpailussa mukana ja koira olikin ollut varsinaisesti miehen työkaluna metsillä. Hannele pisti Baskerin hakuun ja vauhdilla Basker lähtikin. Suunta vain ihmetytti. Basker huitaisi suoraan takajoukkoihin ja isihän se oli, ketä sieltä etsittiin. Eikä löytynyt. Ja sitten tuli hätä, että minne se emäntä jäi. No se löytyi sieltä jonon kärjestä. Mutta missä se isi on? Se on varmaan tuolla jälkijoukoissa. Mutta kun ei ole. Ja mihin se äiti nyt hävis... Kova oli työ pitää lauma kasassa Baskerilla, piti jo ihan älähdellä. Lopulta Hannele sai omalla liikkeellään Baskerin pikkasen jo hakemaankin, mutta kovasti se vaivasi mieltä, että missä se isäntä oikein on. Lopulta Basker jäi keskelle peltoa ulvomaan niin sydäntäsärkevästi, että tuomarin oli pakko pyytää reppana remmin jatkoksi. Kokeillaan kohta uudelleen jos se paha mieli kaikkoaisi.

Karsinta jatkui ja edellisten esitysten perusteella otin taipaleelle Pessin ja Jussin. Pessin piti nyt tehdä hyvä riistatyö, jotta edellisen erän törmäys unohtuisi tuomarin mielestä. Jos oli Pessin meno lujaa ensimmäisessä erässä, niin nyt mentiin kovempaa. Peilikirkkaalla peltotiellä Pessi teki semmosia salkoveja, että siinä olis Rahkamot ja Kokot olleet vihreenä kateudesta. Haku eteni mukavasti pellon yli ja koira katosi puskaan. Sieltäpä sitä ei sitten heti kuulunutkaan, kunnes koira tuli vähän hölmistyneen näköisenä pyörimään ohjaajan luo. Puskan reunassa se vielä vilkaisi taakseen ja silloin selvisi meillekin, että lintuhan se Pessin mieltä painaa. Puskan reunassa Pessi seisoikin. Luvasta koira eteni - ei nyt räjähtävästi - mutta ihan riittävästi. Kaksivaiheinen nosto sai sen verran virtaa fasaaniin, että ampujana ollut Väisäsen Tommi luikautti haulit taivaalle. Tuomari kielsi pudottamasta turvallisuussyistä. Oli taloa ja tietä ja koiraa ja miestä niin kasassa että taivaalle vaan reikä. Pessi oli siinä missä pitikin, eli paikallaan nätisti vaikka lintu laski reiluun viiteen metriin. Pessi vakuutti tällä toiminnallaan ja jatkopaikka oli turvattu.

- perustajajäsenet Seppo Hartikainen ja Kai Pelkonen seka kunniajasen Jorma Hyvönen

Kutsuin Pessin haun aikana Baskerin ja Hannelen pikkasen lähemmäksi seuraamaan, josko Basker vaikka Pessin hommista huomaisi miksi täällä pellolla emännän kanssa käveltiin. Hannele halusi viedä koiraansa äsköiselle fasaaninrääpäleelle ja pitihän tuomarin lupa antaa. Ja eikö vaan, Baskerihan lähti hakemaan ilman isin kaipuuta. Kana oli ollut uudessa piilossaan sen verran vähän aikaa, että eipä se sieltä Baskerille haissut. Lentoon se itsensä riehui ja Basker pisti jarrut päälle. Hannele siirsi Baskerin pikkasen kauemmas rikospaikalta ja haku jatkui. Koira teki hommia ja etsi riistaa. Kun Baskeria ei sitten hetkeen puskasta kuulunut, otti Hannele pillin ja piippasi. No sieltähän Baskeria tuotiin ja ilme kertoi, että tulkaa nyt jumaliste avuksi. Muutama metri ennen meitä koira linttasi kuitenkin liinat kiinni ja jämähti alapäiseen tiukkaan seisontaan. Hannele tuumaili ja pohti että mitäköhän tässä nyt, päätti kuitenkin lopulta ilmoittaa seisonnan ja ei kun lupaa avanssille. Mutta eipähän tehnyt Baskerin mieli edetäkään linnulle, joka piilotteli parin metrin päässä kuusen tarrin alla. Siinä sitä sitten nytkyttiin komento komennolta ja milli milliltä kohti lintua. Lopulta kukolla petti hermo ja lintu hyppäsi metrin ilmaan. Nyt lähti Baskerikin Hannelen komentamana räväkämmin ja lintu ilmaan. Ampua pärskäytettiin, koira pysyi paikallaan ja katsottiin riistatyö tehdyksi. Etenemisongelmat kuitenkin pudottivat tällä kertaa Baskerin jatkosta.

Oli vielä yksi pari loppusilausta vailla. Jukka ja Rölli kaipasivat tililleen merkinnän tulisesta avanssista ja luvalla tehdystä komiasta noudosta. Itsevarmuutta ei ainakaan ohjaajalta uupunut, sitä oli kuulemma tuleva mitä tilattiin. Sama tahti jatkui Röllillä. Haku oli komeaa, tuulta ja maastoa hyödyntävää työntekoa. Mutta kun ei vaan löytynyt sitä lintua. Piti ihan ladon orretkin katsella, että onko tämä nyt totta. Vaihdettiin hieman paikkaa, vaikka pelättiin lentämättömiä lintuja. Ohjaaja uhkui voimiensa tunnossa, että puottakaa vaikka metriin jos tarvis vaatii. Rölli otti uudesta paikasta hetimmiten seisonnan. Avanssilupa kajahti, mutta Röllipä ei sitten liikahtanutkaan. Lupa muuttui pian käskyksi ja silloin jo nähtiin, että nyt veti lintu pidemmän korren. Siellä se jo juoksi pitkin tietä ja Röllikin ihmeissään kuusenperseitä nuohosi että mihinkä se nyt hävisi. Uutta seisontaa oltiin vailla ja semmonen tulikin saman tien. Mutta sama kuvio toistui taas. Ei edennyt Rölli kunnolla ja taas sai lintu etumatkaa. Lopulta lintu räpisti pitkin maata pakoon ja Rölli ohjaajan kielloista huolimatta pisti tipin pakettiin. Osittain homman pilasivat linnunrääpäleet, mutta loppupelissä nihkeä eteneminen ratkaisi voittajaluokan koiran siirtymisen laulukuoroon.


- Pessi ja Jussi kuumanlinnun nouto

Kaitsun ryhmä:

Kaikilla koirilla oli aluksi kymmenen minuuttia hakuaikaa jonka aikana sen piti hankkia sitä lisää, koska päivä oli lyhyt.


- Rinna ja Pasi Putkonen riistatyossä

Arvonnan seurauksena ensimmäisenä koirana kkssn Mehtuuttajan Rinna ”voi voi” luokan koira. Kapellimestarina toimi Pasi Putkonen. Rinna hakuun ja kaksi minuuttia koira ottaa seisonnan, yritetään tiedotusta ei irtoa. Fasaani tulee kuusen takaa kurkkaamaan kuka kutsuu, mutta Rinnan tuijotuksen nähtyään päättää palata kuusen taakse piiloon. Rinna nostaa käskystä fasaanin, jonka ohjaaja pudottaa; nätti riistatyö ekaerässä. Pienenä miinuksena, ettei koira tiedottanut. Toinen erä: hakee metsäsaarekkeen reunassa ottaa seisonnan vaadin tiedotusta. ''voi voi'' koiralta tuleehan Rinna tiedottamaan, kun ohjaaja pillittää ja vähän voihan per.... heti irtosi lyhyt vienti hyvä eteneminen ja ohjaaja ampuu ohi ohoh. Jatkoon.

Arv. nro 2 Kkssu Jooseppi Avo ohj. Tossavainen Kari

Koira ja ohjaaja tiesi mistä lintuja kannattaa etsiä. (olivat olleet edellisenä päivänä, samalla alueella juhla jahdissa.) Joten eikun ladolle sanoi Kari koiralle. ( Ja tapahtumia piisasi seuraavan kymmenen minuutin aikana.) Jooseppi seisoi ladon seinässä olevaan aukkoon n. 40x30 cm. arveltiin linnun olevan ladossa, joten ampuja ladon toiselle puolen odottamaan lintua. Koiralle lupa, Jooseppi eteni tulisesti aukosta ladon sisään. Hetken tuli fasaaneita kaikista vapaana olevista aukoista lentäen ja juosten, ampuja sai yhden jyvälle pudotti. Joosepilla oli kuitenkin sen verran vauhtia, että meni myös takaseinästä läpi ja nouti pudotetun fasaanin. Koira oli edellisenä päivänä myös seissyt samasta aukosta, mutta ei ollut mahtunut sisään, lie yön aikana laihduttanut sopiviin mittoihin. Annoin koiran vielä jatkaa. Aikaa oli vielä viisi minuuttia jäljellä, koira tarvitsi vain kymmenen sekuntia uuteen seisontaan. Josta luvasta nosti kukon ilmaan, mutta jarrut puuttui, koira perään ja huonosti lentävän linnun se päätti noutaa, ohjaajan kielloista huolimatta. Valitan ei jatka iltapäivällä.

Arv.nro3 lkssu Nuo Vesakon Futuro ohj. Huttunen Taisto

Futuron haku alkoi juuri ladon vierestä, missä oli ollut paljon tapahtumia. Neuvoin Taistoa ohjaamaan koiraa avoimelle pellolle aluksi. Koira kuitenkin pyörähti pajupuskaan ja napsahti seisomaan. Lupa toimia koira eteni käskystä vaiheittain toisella etenemisellä lintu jäi suuhun. Koiran noudossa vielä harjoiteltavaa pudottelee tuodessa. Toisessa erässä Futuro palasi edellä mainittuun latoon. Tuli hiljaista, lähdettiin ohjaajan ja ampujan kanssa tarkistamaan tilannetta. Koira tulikin vastaan lintu suussa ja pudotti ohjaajan jalkoihin. Jatkaa nuori koira finaaliin iltapäivällä.

Arv.nro.4 Lkssu Nuo Aittonevan Lucky ohj. Hyvönen Eija

Lucky aloitti hakueränsä saarekkeen reunasta. Koira löysi linnun, jonka se merkkasi heinäpuskaan, Lucky seisoi heinäpuskaa purki, kiersi ja seisoi uudestaan. Josta käskystä eteni syöksähtäen heinäpuskaan, peruutti ja uusi käsky koira eteni taas uudestaan samaan puskaan. Viimein oli linnun lähdettävä lentoon, Lucky vähän perään kovalla käskemisellä kuitenkin pysähtyi. Jatketaan erää erän lopulla, metsäsaarekkeen päädyssä saa seisonnan lähestyttäessä koira päättää toimia nostaa linnun ohjaajan kiellosta huolimatta ajaa lintua takaa (ohjaajan edestä) pellolle ja saa linnun kiinni. Valitettavasti ei jatka.

Arv.nro.5 Kkssu Avo Mehtuuttajan Pecco ohj. Tunninen Harri

Pecco hakee alueen tarkasti ja laajasti hyvää hakua. Ensimmäisessä erässä ei tapahtumia. Toisessa erässä saa seisonnan, josta käskystä nostaa vaiheittain fasaanin ammutaan ilmaan koira paikalla . Otetaan koira sivulle ja jatketaan, koira tekee luovin oikealle ja seisoo vasten, luvasta etenee vasten valitettavasti lintu ei kerkeä alta pois vaan jää suuhun. Hyvä nouto. Jatkaa iltapäivällä.

Arv.nro.6 Lkssu '' Voi voi'' Alzorro omistaja. Turunen Marianne

Zorro joutui aamun alkajaisiksi vaihtamaan ohjaajaa, mutta kokenut vanha koira ei ollut moksiskaan siitä, että pillin varteen tarttui Virneksen Jarmo. Zorro teki pillitiedotuksen vei parempaan tuuleen, piikkasi ja käskystä nosti linnun, jonka ampuja pudotti. Koira noutoon hyvä nouto. Riistatyö oli vakuuttava tiedotuksineen. Jatkaa iltapäivällä.

FINAALI

Finaalissa meillä oli nyt siis mukavasti kaksi nuorta, kaksi avoimenluokan ja kaksi voittajaluokan koiraa. Kilpailuluonteen vuoksi pistettiin koirat vastakkain ja parihakuun. Aluksi taitojaan näyttämään pääsivät nuoret hurjat. Erä alkoi suoraan kokoontumispaikkamme talon pihasta ja jo ensimetreillä yritti Taisto pakittaa pellolla kököttävän kanan päälle. Kana siinä jo vähän väistikin, mutta kun Futuro viipelsi tuulen alle ja napsautti kanan seisontaan, oli tilanne valmis. Erkki kytki Muusan ja Taisto sai toimintaluvan. Räväkkä avanssi ja kana suuhun. Nouto ei ollut ihan nappisuoritus, mutta tulihan tuo isännälle asti.

Erä jatkui ja vauhti kasvoi niin koirilla kuin isännillä. Futuroa näytti välillä kiinnostavan riistan etsimisen ohella myös nuoren Muusan kurvikkaat muodot ja pientä peesailua oli havaittavissa. Pellolta siirryttiin metsään, metsästä pellolle ja sitten tiheään kuusikkoon. Siellä alkoi tapahtua. Lintuja lensi ja juoksi. Futuro törmäsi, Muusa seisoi tyhjää ja yhtäkkiä kaikki vaikutti olevan yhtä sekamelskaa. Päätettiin viheltää peli poikki ja katsoa onko paikka voittajaluokan koirillekin liian vaativa. Mutta pörinään se päättyi sekin kokeilu. Molemmat koirat pois ja koko sakki pois koko helkkarin puskasta.

Toisella puolella peltoa päätettiin puska tutkia hieman toiselta laidalta. Nyt pistettiin yksi VOI-koira kerrallaan puskaan ja rajattiin aika ja alue. Ensin puskaan paineli Rinna. Voittajaluokan koiran elkein se kävi puskan lävitse ja tuli alueensa takarajalta pellolle. Rinna kiinni ja Alzorro taipaleelle. Kiihkeän “minä-haluan-äkkiä-tuonne-puskaan” -haukun säestämänä vanha koira katosi kuusikkoon. Ja sinne se myös jäi. Jarmo otti pillin ja piippauksella Zorro tulikin vieraalle ohjaajalleen kertomaan, että tipiä olis ottajille. Metsään mentiin ja koira löydettiin seisomasta. Luvasta Zorro otti varovaisen avanssin ja niinpä nähtiin pian linnun juoksevan. Uutta putkeen ja kolmannen seisonnan jälkeen Zorro osui suoraan linnuille ja avanssikin irtosi. Yksi lintu lähti, mutta toinenpa päättikin juosta. Hetkeksi Zorro pysähtyi, mutta sitten puska rymisi ja lintu päätyi leukojen väliin. Rinnalle siis merkittiin miinusta kun Zorro löysi linnut sen jo hakemalta alueelta, mutta eipä pelkkää plussaa ollut Zorronkaan sarakkeessa.

Nuoret koirat taas liikenteeseen. Jo parin luovin jälkeen seisoi Muusa ojan varressa. Mutta kun avanssi lähti, niin lintupa ei lähtenytkään. Oli piru juossut pitkän matkaa ja kun se siivet alleen sai, oli Kaitsu jo vaatinut uutta seisontaa ja koirakin aivan liian kaukana jotta tilannetta olisi metsästykselliseksi voinut kehua. Jatkettiin erää, siirryttiin pellon yli toiselle puolelle ja Erkiltä katosi Muusa metsään. Erkki jo tuumi että kytkekää se toinen koira, kyllä se jossain seisoo. Mutta kun ei Erkki osannut sanoa, että missä se valkoinen koira ilman liivejä lumisessa metsässä patsastelee, niin mitäpä teet. Futuro haki aluetta verkkaisesti ja kun palailimme takaisin pellolle päin nousi tien vierestä kukko puuhun ja hetimmiten tuli Muusakin sieltä pois pahantekijänä. Erkki ja Kaitsu olivat jo pellolla taivastelemassa koiran katoamistemppua. Itteään sai Erkki syyttää. Kävi parinkymmenen metrin päässä koirasta, mutta kun eipä ollut tullut aamulla mieleen laittaa huomioliivejä koiralle. Haku jatkui vielä junioreiden osalta ja heti tapahtui. Taas oli Muusa asialla ja lintu suussa.

Alkoi olla AVO-koirien erän aika. Pellolla oli kuin tarjottimella fasaani, joka oli siinä syödä napostellut ja liikuskellut jo tovin. Tipistä oli tieto molemmilla ohjaajilla. Mutta mitä tapahtuikaan. Peccon ohjaaja käänsi kengänkärkiä satakaheksankymmentä astetta ja lähtikin aivan eri suuntaan kuin missä lintu keekoili. Pessi ja Jussi sen sijaan suuntasivat taimikon ja ojan reunaa kohti lintua. Lintu huomasi pian lähestyvän joukkion ja pinkoi ojaan piiloon. Virkeä näytti olevan hän. Pessi haki mukavasti taimikon ja ojan rajat tuulen alta ja Pecco viuhtoi pellon toisella puolella toista reunaa. Tietolintu ei juksannut Pessiä, vaan koira nappasi kiinteän seisonnan ojan reunaan. Jussi ilmoitti ja sitten mentiin. Jussikin pisti juoksuksi ja älähti jo matkan päästä etenemislupaa. Pikkasen taisi olla jo ohjaajalla jännäkakkaa boksereitten saumassa. Jussi hyppäsi sitten ojan yli, antoi uuden luvan ja Pessihän lähti kuin talkkari talviselta katolta. Tiukka käännös vielä ojan pohjalla ja lintua ilmaan. Koira toppasi heti ja Jussin laukaus lähti empimättä. Lintu sortui taimikkoon. Koira teki komean noudon ohjattuna ja taisi siinä sen jännäkakan lisäksi Jussille tulla vähän muutakin housuun, oli sen verran komia suoritus se. Rohkea meno linnulle palkittiin oikeutetusti.

Ojalta jatkoivat Pecco ja Alzorro. Pitkään siinä ei vanhettu kun Zorro jo seisoi samaisen ojan varressa. Avanssi lähti toisella yrittämällä ja jostain sieltä koiran alta se kana sai ilmaa allensa pikkiriikkisen. Zorro pikkaisen saatteli pellon puolelle, mutta pysähtyi kuitenkin ennen kuin meni yliastutuksi. Ampuja oli taas lumoutunut tilanteesta eikä meinannut saada varmistinta pois päältä. Lähtihän se laukaus lopulta.

Zorro oli näyttänyt nyt taitonsa Peccoa vastaan, joten Peccon vastukseksi asetettiin vuorostaan Rinna. Molemmilla oli oikeastaan vaan miinusta tilillä. Pecco hävinnyt kaksi erää pareilleen ja Rinnan hakemalta alueelta Alzorro nappasi riistatyön. Taimikon läpi mentiin kohti pellon reunaa ja välillä Pasi oli jo liiankin varma että no nyt se jo jossain seisoo. Mutta ei seiso, hakkoo hutkuttelloo vuan. Pellolla kävellä kötkyteltiin sitten herraskaisesti ja katseltiin kun koirat hakivat ihan mukavasti. Paska oli mennä housuun kun yhtäkkiä ihan jaloista pärähti fasaanikukko ilmojen teille. Jaaha, taas tuli viivaa papereihin molemmille. Mutta Kaitsupa hoksasikin, että siinähän on vielä yksi tipi ja niinpä takajoukko pysähtyi niille sijoilleen. Harri ja Pecco hutki jo kohti uusia tuulia, mutta Pasi käänsi vielä koiran tarkistamaan äskeisen pörähdyksen mattimyöhästen varalta. Eikä suotta tarkistanut. Rinna nappasi linnun seisontaan, vaikka seisokin ensin pikkasen ohi. Avanssi, tarkennus ja lintu piikkiin koiran kuonosta noin metrin päähän. Ei tarvinnut suuria ennustajanlahjoja että arvasi miten tuli käymän. Lupa kajahti, kana yritti epätoivoisesti pakoon ja pääyti tietysti Rinnan suuhun. Nouto kotiin ja sillä selvä. Rinna voitti tämän erän.

Vielä kerran piti nuoret hurjat päästää irti että saataisiin niille edes yksi kunnon riistatyö. Äskeinen kukko oli mettässä olemassa ja elelemässä ja sinne koirat ohjaajineen usutettiin. Eikä päästy montaa metriä kun linnun löytämisessä kunnostautunut Muusa oli jälleen järjestämässä ohjelmanumeroa. Kukko karkkosi ennen kuin Muusa siitä vainun sai ja nuorten kisa oli myös ratkennut lopullisesti.

Tuomarien pähkäily päättyi ja kritiikissä järjestys oli sitten seuraava:

 

Nuori seisoja 2006:

1. LKSSU Vesakon Futuro ja Taisto Huttunen

2. LKSSN Takapellon Muusa ja Erkki Käsnänen

 

Mestariseisoja 2006

1. KKSSN Mehtuuttajan Pessi ja Jussi Kortelainen

2. LKSSU Alzorro ja Jarmo Virnes

3. KKSSN Mehtuuttajan Rinna ja Pasi Putkonen

4. KKSSU Mehtuuttajan Pecco ja Harri Tunninen

 

Kiitämme kunniasta toimia tuomareina ja onnittelemme menestyneitä parivaljakoita! Iloisena piirteenä kaikilla koirilla hyvä liikkuvuus ja ohjaajilla lepposa huumori.

Petteri Nissinen ja Kai Lappalainen

 

Takaisin


[Pääsivu|Toiminta|Kalenteri|Kuvagalleria|Toimihenkilöt|SEK 20 vuotta|Palkitut|Liity Jäseneksi|Ilmoitukset|Linkkisivu]


2001-2002 © TT Lipponen