SEKin mestaruusseisojakisat 2007

Viime vuoden kertomuksesta tuli sellainen eepos, että päätin tällä kertaa kirjoittaa tarkemman sepustuksen vain finaalista. Ei siksi etteikö karsinnoista olisi kerrottavaa - niin hyvässä kuin pahassakin - vaan siksi, että eihän tällaista jaarittelua kukaan jaksa monta sivua lukea. Liian pitkä tästäkin tuli. Mutta sanotaan nyt kuitenkin lyhyesti, että kaikki näkemäni karsintakoirat olivat metsästäviä kanakoiria, joita oli ilo katsoa. Kaikki liikkuivat ja pyrkivät riistalle. Eipä tuo Jussikaan moittinut omassa ryhmässään kengänkiillottajia olleen. Itse näin tuossa karsinnan aikana mm. ehkäpä ylväimmän yläpäisen seisonnankin mitä koira voi esittää. Loppu ei sitten tosin ollut ihan yhtä ylvästä... mutta se siitä.


- Petteri Nissinen, "tuomari", seurailee koirien työskentelyä

Mennään siis iltapäivään ja finaaliin, johon erinäisten mutkien jälkeen selvisi kuusi koiraa. Aiheesta tein koosteen Jussin kertomien ja itse näkemieni perusteella.


- Taustajoukot seuraa jännittyneinä

Nuoriseisoja tittelistä kilvoittelivat seuraavat lyhytkarvaiset urokset

- Eräaamun Roi ja Juha Morko

- Aittonevan Fransemil ja Pekka Pirskanen

Mestariseisoja 2007 kunnianimeä taas tahtoivat muiden titteliensä jatkoksi

- Kkssn Mehtuuttajan Rinna (VOI) ja Pasi Putkonen

- Kkssn Brunontytön Bira (AVO) ja Matti Gröndahl

- Lkssu Pitkäsaaren Indi (AVO) ja Mika Korolainen

- Lkssu Vesakon Futuro (AVO) ja Taisto Huttunen


- Kritiikkikahvit

Viimeisen taiston aloitti Taisto ja Futuro sekä Pasi ja Rinna. Homman nimi oli parihaku ja tarkoitus päihittää vastustaja. Aluetta sai ottaa haltuun sen minkä ehti. “Turolla” oli vielä aamun karsintojen jälkeen virtaa ja intoa sen verran että se alkuun kiljahteli ilosta peltoa haravoidessaan. Pikkuhiljaa möly väheni ja tekeminen lisääntyi. Kohta jo mentiin muitta mukinoitta, tuulta käyttäen ja vauhdilla. Turon meno on erityisen tyylikästä kun se pellolla vauhtiin pääsee. Rinna paukutteli totisena heti alkumetreistä lähtien. Vauhtia oli niin paljon kuin sitä kanakoiralla voi järkevissä mitoissa olla. Sama järkevyyden mitta päti maaston ja tuulen käyttöön, sekä laajuuteen. Peittävää, laajaa ja tuulen ynnä maaston hienosti huomioivaa. Ei mitään huomautettavaa, vain ihailtavaa. Erä jäi kuitenkin tyhjäksi ja seuraava porukka pääsi näyttämään taitojaan.

Mika ja Indi, alias “Illi”, sekä Matti ja Bira jatkoivat edellisen parin tahtiin. Koirilla oli mahanaluset kinttuja täynnä. Melkoiselta kuolemanpartiolta porukkamme näytti, sen verran varman näköisesti aluetta nämä koirat haravoivat. Erityistä ihastusta herätti Mikan ja Indin saumaton yhteystyö. Koira teki erittäin itsenäisesti töitä, mutta huomioi välittömästi Mikan antaman ohjauksen. Eleetöntä, vapautunutta ja tehokasta toimintaa. Eikä ollut moittimista Matin ja Birankaan tekemisissä. Metsästäviä pareja parhaimmillaan siis molemmat.


- Kritiikkikahvit

Alue jäi taaskin tyhjäksi ja edessä näkyi jo fasaanien siirtotarhan saareke, johon lupasin päästää jomman kumman nuoren koiran. Lintuja siinä oli, se oli varma. Pekka jo vienosti toivoi, että josko hän pääsisi ensin. Tuuri oli myötä ja arvonnassa Pekka ja Ransu saivat putsattavakseen saarekkeen. Pekka oli vissiin varma koiransa kunnosta, eikä lähtenyt edes ohjaamaan koiraa saarekkeeseen tuulen alta. Noh, itsevarmuus on hieno piirre ja luotto koiraan kultainen ominaisuus ohjaajalle, mutta nyt kapsahti katajaan se koira joka älähti. Vai miten se kansanviisaus meni? Ensin hyppäsi yksi lintu lentoon hieman turvallisemmalle tuppaalle, sitten muutama Vireenin sukua oleva lähti jalkapatikassa evakkoon pellon taakse ja lopulta vielä yksinäinen kana pörähti viereiseen saarekkeeseen varmaksi tietolinnuksi. Ransu tuli jo saareketta takasin päin haikuja nuuskutellen. Tuomari laski äkkiä lyhyen yhteenlaskun ja tuli siihen lopputulokseen, että vaikkei saarekkeessa mitään katastrofaalista näkynyt ja kuulunut tapahtuvan, niin äskeiset pakolaiset olivat varmasti hätääntyneet Ransun saarekkeeseen luomasta diktatuurisesta hirmuhallinnosta. Ja kun sieltä tullaan lentoteitsekin pakoon, niin hätä on suuri. Mutta eipä siellä Ransu mitään suuria rötöksiä tehnyt, pikkuisen vaan sattui vahinkoa ja siitä ei stressiä oteta, kokeillaan kohta uudelleen. Liekö koira itsekään huomannut pakolaisvirran suuruutta. Otettiin Ransu kiinni, sillä toisellekin nuorelle hurjalle haluttiin tarjota varma mahdollisuus linnulle.


- Petteri Nissinen ja Jussi Makkonen - "tuomarit"

Juha lähti taluttelemaan Roita ohi rikospaikan kohti tietolintua ja tuomarin piti jo vinkata että ihan omin jaloin ja juoksemalla sen koiran kumminkin pitäis sinne linnulle tiensä etsiä. Ja etsihän se Roi. Tosin ei sille varmalle tietokanalle, vaan Vireenin kukolle - siis sille, joka reisi pellon yli kohti tympiän näköistä matalaa ja tiheää kuusikkoa. Roi pääsi ojan varressa kukon kuurupiilopaikasta varmuuteen, vetäisi hienon ja kiinteän seisonnan täydestä laukasta ja tilanne oli valmis. Ohjaaja oli viisastunut karsinnasta sen verran ettei aikaillut luvan antamisessa. Koira ryntäsi kukon päälle, mutta kukko ei halunnut lähteä, mynnersi vaan kuusentarrien alla pitkin ojanpohjaa vaikka Roi kuinka tyrkki. Lopulta kukon ketale pääsi tien yli pakosalle ja Roi jäi hölmistyneenä tutkimaan heikkeneviä hajuja. Iso vanha kukko puijasi nuorta koiraa oikein kunnolla.

Oli Ransun vuoro koittaa taas. Pekalla oli taas luja luotto siihen, että koira haistaa myötätuuleenkin ja ohjasi koiran tuulen päältä saarekkeen reunaan. No meneehän ne jotkut miinakentällekin ja hengissä tulevat takaisin. Takaisin tuli koirakin ja nyt sitten mallikkaasti saman saarekkeen alta. Varmaa kanaa ei tuomareitten hämmästykseksi löytynyt. Ransu luovi vielä pellon reunan ja kaksi muuta saareketta, mutta fasaanin hajuja ei niistä löytynyt. Oli taas Juhan ja Roin vuoro. Luultiin jo, että tietokana löytyi kun Roi merkkasi hajuja saarekkeen päässä. Van eipä löytynyt. Sen sijaan siirtotarhan saarekkeessa Roi jäkötti paikallaan, kunnes otti jalkojensa välistä kukon kiinni. Kerran pudotti ojanvarteen ylityspaikkaa etsiessään, mutta toi sitten reippaasti linnun isännälleen.

Vanhempien koirien koitoksen aika koitti. Autuaan tietämättömänä karkkarinarttujen kylmistä väleistä tuomarit käskivät Rinnan ja Biran irti. Rinnalla oli taas kintereissä kiirettä. Hyppäsi ojan yli ja pysähtyi kuin räkäklimppi hipin tukkaan. Kiinteä seisonta uhkasi kuitenkin murentua käsiin, sillä samalla Bira jo syöksyi Rinnaa kohti. Bira huitaisi puolen metrin päästä Rinnan takaa ohi tajuamatta, että ojan varressa fasaani luuli loppunsa varmasti tulleen kahden sähäkän karkkarin saatua hakuluvan alueelle ja toisen jo pysähdyttyä metrin päähän. Mutta ei pysähtynyt Bira säestämään, eikä pitänyt enää Rinnankaan hermo. Rinna tyrkkäsi linnun ilmaan ja niin näimme hämärtyvässä savolaisessa iltapäivässä mainion esimerkin kanakoirien saumattomasta yhteistyöstä. Rinna nosti luvatta ja jäi paikalleen, mutta kuin täydennykseksi tragedialle Bira paineli pitkälle horisonttiin linnun perässä. Olipahan tuomareilla helppo raakata kaksi koiraa pois.

Taistelu herruudesta käytiin siis nyt lyhytkarvaisten kesken. Illi ja Mika lähtivät hetimmiten kohti kuusikkoa, jossa Roi ja Juha olivat äskettäin teutaroineet. Miehellä oli kuulemma tieto linnuista. Pitkään ei mennyt kun tietoa oli myös koiralla. Ensin seisonnan tapailua kuusikossa ja sen purettuaan Illi vetäisi tiukan seisonnan tieojaan. Luvasta koira otti tulisen avanssin ja vaikka vastustajana oli fasaanimaailman Ben Johnson, niin taivaan teille oli sen lähdettävä röyhkeästi nostavan Indin edestä. Tuomari ja ampuja sihtailivat kukon alas kuusen latvojen tasalta ja Illii pysyi rauhallisesti paikallaan noutokäskyä odotellen. Nouto olikin sitten aivan eri mallia. Kukko tuli lopulta metrin päähän ohjaajasta, mutta noudoksi sitä ei oikein voinut kutsua.

Taisto ja Turo olivat tällä välin keränneet kaksi fasaania talteen, tosin ilman riistatyötä. Toisen koira oli napannut Jussin ja Taiston edestä ja toisen tuonut kun Taisto oli kutsunut Turoa tiedotukseen. Mietin hetken mitä seuraavaksi. Meillä ei ollut kuin se yksi tietokana tallessa. Taistolle ja Turolle ei oltu vielä saatu lentävää lintua eteen ja Mika ja Indi näyttivät olevan ykköspallissa kiinni. Molemmat koirat irti siis nyt ja vielä niille yksi erä aikaa. Nyt mestaruus ratkeaa.

Jussi lähti taas Turon ja Taiston mukaan ja porukkaan liittyi vielä Lipponen haulikoineen. Minut otettiin Illin ja Mikan völjyyn ja ampujana oli vielä varmistamassa Väisäsen Tommi. Illi haki pellonreunuskuusikon ja palasimme jo takaisin päin. Jussin ja Taiston suunnalta kuului laukaus. Mika siinä muistutti viisaasti meitä, että ootellaanpa koira hakemaan alue, että ei ainakaan kävellä lintuja ylös. Illi tuli takaamme ja nasautti tiukan seisonnan tien reunaan. Sanoin että puotetaan vaan. Olin kyllä valmis perumaan luvan pikaisesti jos lintu lähtisi pellolle päin ja saataisiin nuorikoille mahdollisesti uusi tietolintu. Luvasta räväkkä avanssi, jossa kana yritti hakea turvaa jo tuomaristakin. Lento kohti kuusikkoa päättyi lyhyeen, Illi nätisti paikallaan ja taas noudon aika. Eipä se nouto ollut korjautunut juurikaan. Vähän paremmin se kana nyt tuli, mutta luokattoman huonosti silti.

Turo ja Taisto olivat saaneet hienon haun päätteeksi riistatyön, johon myös kohtuullisen etenemisen. Lintua ei vaan oltu saatu kenttään. Nyt meillä kuitenkin oli jossain pellon perillä fasaanikukko nuorisoa varten. Ransulle pitäisi saada nyt selvä kontakti lintuun ja itse lähdinkin sen varman tietokanan kautta pellon perille kera Tommin, Pekan ja Ransun. Roi perkasi toista laitaa. Ei merkannut Ransu mitään saarekkeen kohdalla. Noh, matka jatkui kohti pellon periä. Ransu haki hienosti niin pellon kuin metsäkin puolen, mutta taaskaan mitään ei ottanut löytyäkseen. Pikkasen alkoi jo pääkin painua nuorella koiralla kun mitään kiinnostavaa ei nokkaan haissut. Pienoinen kovakorvaisuus vaivasi edelleen ja Pekka joutui käskyttämään junioria välillä kovemminkin. Palailimme vielä varman tietokanan kautta, mutta sitäkään ei löytynyt.

Juha ja Roi olivat Jussin kaitsevan katseen alla saaneet tilanteen rakennettua. Kukko pentele ei vaan ollut enää jaksanut siivilleen ja Roi oli napannut piilottelijan avanssista leukoihinsa. Muita lintuja pellolla ei ollut näkynyt.

Turolle tehtiin vielä kylmänlinnun nouto, joka takertuvista aitalangoista huolimatta meni hienosti. Päivä alkoi olla pulkassa ja oli vain pohdinnan aika siitä miten pytyt jaetaan. Hieman se askarrutti, mutta onneksi tuomarilla on diktaattorin valtuudet, mastodontin voimat ja strutsin äly.

Nuoriseisoja tälle vuodelle oli Pitkäsaaren Indi ohjaajanaan Juha Morko. Toiseksi sijoittui Aittonevan Fransemil ohjaajanaan Pekka Pirskanen.


- Juha Morko, Nuoriseisoja Kilpailun voittaja

Voittajaparivaljakon yhteistyö oli silmiä ja korvia hivelevää. Erityisen huomioitavaa oli koiran erinomainen kyky löytää riistaa. Suurimpana syynä tähän oli koiran ikään ja kokemukseen nähden hieno kyky käyttää tuulta ja maastoa. Koirasta näki helposti milloin sillä oli vihi linnusta. Toisena syynä tilanteiden paljouteen ja onnistumisiin oli Juhan taidot ohjaajana. Turhia ei hötkyilty. Mies odotti aina että koira oli valmis ottamaan ohjausta vastaan. Juha seurasi hyvin koiran työskentelyä ja ohjasi vain kun ohjaus oli tarpeen. Koira oli selvästi tottunut ottamaan kontaktia ohjaajaan, muttei missään nimessä tukeutunut tähän liikaa. Uskonpa, että tämä parivaljakko varmasti nauttii yhteistyönsä hedelmiä tulevina syksyinä painavan repun merkeissä. Onnea menestyksestä ja hienosta koirasta!

Mestariseisojan suhteen tilanne oli vaikeampi. Molemmat koirat olivat olleet linnulla ja onnistuneet riistatöissä. Indillä oli kaksi erinomaista riistatyötä. Nouto tosin oli luokaton. Turo taas oli noutanut kylmän linnun hienosti. Tällä kertaa oli luotettava siihen johtoajatukseen joka meillä tuomareilla oli, eli oma käsitys paremmasta ja miellyttävämmästä metsästyskoirasta.


- Pekka Pirskanen, 2. Nuoriseisoja kilpailussa

Tällä kertaa voittoon nousi täpärästi Pitkäsaaren Indi ja Mika Korolainen. Voittajien työskentely oli yhteistyötä parhaimmillaan noutoa lukuun ottamatta. Senkin voi pistää koulutusvirheen piikkiin, ei noutohaluttomuuden. Koira ei todellakaan tiennyt mitä siltä haluttiin kun noutolupa tuli. Koiran hausta ja riistatöistä kuvastui halu tehdä töitä isännälleen. Näiden osa-alueiden suhteen se toimi kuin ajatus. Erinomaiset avanssit olivat viimeinen silaus hommalle ja tuomari oli myyty. Hieno koira ja osaava ohjaaja - noudon kouluttamista lukuun ottamatta. Se kuntoon ja tie tähtiin on valmis. Onnea vuoden 2007 mestariseisojalle ja isännälle!

Tässä vielä järjestys, johon Jussin kanssa koirat asettelimme.

 

Nuoriseisoja 2007

- Eräaamun Roi ja Juha Morko

- Aittonevan Fransemil ja Pekka Pirskanen

Mestariseisoja 2007

- Lkssu Pitkäsaaren Indi (AVO) ja Mika Korolainen

- Lkssu Vesakon Futuro (AVO) ja Taisto Huttunen

- Kkssn Mehtuuttajan Rinna (VOI) ja Pasi Putkonen

- Kkssn Brunontytön Bira (AVO) ja Matti Gröndahl


- Mestariseisoja kilpailun kaksi parasta: 1. Mika Korolainen (oik.) ja 2. Taisto Huttunen

Kiitos Makkosen Jussille tuomitsemisavusta, SEKille luottamuksesta arvostella hienoja koiria ja kaikille mukana olleille rempseästä ja huumoripitoisesta tapahtumasta. Näissä savolaisten tapahtumissa on sitä jotain, jota muualla ei tavoita!


- Mestariseisoja kilpailun voittaja Mika Korolainen

Petteri Nissinen, Rovaniemi

P.S. Se varma tietokana jäi edelleen asumaan saarekkeen päähän vaikka Putkosen Pasin Rinnakin kävi vielä alueen katsomassa. Tehkää sitten ensi vuonna sille kanalle komiat riistatyöt!

 

 

Takaisin


[Pääsivu|Toiminta|Kalenteri|Kuvagalleria|Toimihenkilöt|SEK 20 vuotta|Palkitut|Liity Jäseneksi|Ilmoitukset|Linkkisivu]


2001-2002 © TT Lipponen